 |
Kriisin kokeminen
USA:n terrori-isku koskettaa miljoonia ihmisiä. Televisio ja internet tuo katastrofin
suorana lähetyksenä myös suomalaisten olohuoneisiin. Uhka ja pelko koskettaa ihmisiä
epäsuorasti. Moni järkyttyi 11.9.2001 kuunnellessaan uutisia. Epäusko ja kauhu valtasivat
mielen. |
Kriisi on tilanne, jossa ihmisen aikaisemmat kokemukset ja opitut toimintatavat eivät
riitä tilanteen ymmärtämiseen ja hallitsemiseen. Kriisi on muutos ja käännekohta.
Kriisi voi johtua omasta tai läheisen sairastumisesta, kuolemasta, avioerosta, työttömyydestä tai jostain epätavallisesta tapahtumasta. Myös lasten syntymät,
muutto tai ystävän kokemat asiat voivat johtaa kriisiin. Vaikka jokaisella on yksilöllinen reagointitapansa joutuessaan kriisiin, on myös joitakin yhteisiä
kokemuksia ja vaiheita, jotka kaikki käyvät läpi.
 |
Aluksi tilanne tuntuu epätodelliselta ja uskomattomalta. Ihminen sanoo, ettei
tapahtunut voi olla totta. Jotkut kokevat turtumusta ja ruumiillisia tuntemuksia.
Aika tuntuu pysähtyvän tai suorastaan lentävän. Jotkut onnettomuuteen joutuneet
kertovat, että he ovat nähneet elämänsä kuin filminauhana. Shokki ja järkytys voi
olla niin suuri, että ihminen ei tunne mitään. |
Tätä kutsutaan
shokkivaiheeksi. Silloin ihminen tarvitsee jonkun olemaan lähellä. Yhteyden saaminen omaisiin ja läheisiin on tärkeää. Jotkut kertovat, etteivät jälkeenpäin
muista paljonkaan tapahtuneesta, toiset taas tallettavat jokaisen asian mieleensä.
Seuraavassa kriisin vaiheessa ihminen saattaa reagoida hyvin voimakkaasti.
Itku, huuto, hysteerinen tunnekuohu saattaa seurata tai ihminen saattaa pelätä
"tulevansa hulluksi". Välillä mielessä käy helpotus, välillä taas vihan tunteet.
Ihmisen on vaikea keskittyä mihinkään. Yleensä onnettomuuksissa käydään ns. jälkipuinti tilanteessa mukana olleiden kanssa
yhdestä kolmeen vuorokauden sisällä tapahtumasta. Jälkipuinnissa käydään läpi onnettomuuden
kulku ja ihmisten kokemukset ja muistikuvat.
Kolmas kriisin vaihe on asian työstämistä. Silloin tilannetta pohditaan ja käydään läpi.
Tässä vaiheessa ihminen voi tuntea tarpeetonta syyllisyyttä tai "jossitella" mitä kaikkea
olisi voinut tehdä toisin. Tunteet ovat jo paremmin hallinnassa ja pystytään ymmärtämään
tapahtumien kulkua. Työstämisvaihe saattaa kestää kuukausiakin.
Lopulta tapahtumista tulee osa elämää, jota voidaan muistella ja ajatella - tai olla
ajattelematta. Kriisin läpikäyminen on muuttanut ihmistä jollain tavalla, mutta elämää
voidaan elää eteenpäin.
On tärkeää, että tapahtuneesta voi puhua luotettavan ihmisen kanssa. Yksin ei kannata jäädä
murehtimaan, koska ajatukset voivat alkaa kiertää kehää. Kriisin läpikäyminen vie aikaa.
Jos kuitenkin ahdistunut olo ja masennus valtaa mielen toistuvasti, ei pysty keskittymään
tai ei saa unta, kannattaa hakeutua ammattiauttajan luo. Lääkäri, sairaanhoitaja, psykologi,
pappi ja erilaiset auttavat puhelimet osaavat antaa neuvoja ja ohjata oikeanlaisen auttajan luo.
Yksin ei kannata jäädä. Yhdessä toisten kanssa asiat on helpompi kohdata.
A.S.
Apua
saat myös hyvinvointi ja kriisiapu sivuiltamme
|
